• Facebook
  • Twitter

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi, rikoslain 20 luku

Oikeusministeriölle
Asia: Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi, rikoslain 20 luku

Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry kiittää mahdollisuudesta jättää lausuntonsa. Seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön uudistaminen on mitä tärkein naisiin kohdistuvan väkivallan kysymys ja on ilahduttavaa, että siihen on vihdoinkin tartuttu.

Asia on erityisen ajankohtainen Suomen ryhtyessä pian ratifioimaan Istanbulin sopimusta, jonka Suomi allekirjoitti vuonna 2011. Lisäksi Suomen seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön puutteisiin on kiinnittänyt huomiota mm. YK:n CEDAW-komitea (kaikkinaista naisten syrjinnän poistamista koskeva sopimus) ja CAT-komitea (kidutuksen vastainen sopimus) sekä YK:n ihmisoikeusneuvosto viimeksi kesällä 2013.

Perusteluosassa on epätarkkuuksia. Näistä yksi erityisesti merkille pantava on vertailu eri maissa raiskauksista annettujen vankeusrangaistusten kohdalla: kohdassa ei ole lainkaan käsitelty juuri Suomelle tyypillistä erittäin laajaa ehdollisten vankeusrangaistusten langettamista. Ehdollisen vankeusrangaistuksen seuraamukset tekijälle ovat täysin erilaiset kuin ehdottoman vankeusrangaistuksen.

Raiskaus, kategoriat ja asianomistajuus

Puollamme esitettyä muutosta kohtaan 20 luvun 1 §, jolloin sukupuoliyhteyteen pakottaminen siirtyy määritelmällisesti raiskaukseksi. Esitetty 20 luvun 5 § on kyseenalainen, koska siinä määritellään vain seksuaaliseksi hyväksikäytöksi laitoksessa tai sairaalassa asuvan henkilön taivuttaminen seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan tekoon, vieläpä asemaa hyväksikäyttäen ja vastoin hänen kykyään tai mahdollisuuttaan ilmaista tahtoaan. On täysin mahdollista, että tätä lainkohtaa tultaisiin käyttämään näiden henkilöiden kohdalla silloin kun tosiasiallisesti olisi kyseessä seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus, joka itse asiassa täyttää raiskauksen kriteeristön. Juuri laitoksissa asuvat vaikeavammaiset henkilöt ovat eri tutkimusten mukaan erityisen haavoittuvaisessa asemassa seksuaalirikosten mahdollisina kohteina. Teon käsittely seksuaalisena hyväksikäyttönä raiskauksen sijaan vähättelisi tekoa. Laitoksessa asuvan henkilön suojan ja vammaisen henkilön suojan tulee olla vähintään yhtä hyvä kuin muiden henkilöiden. Näissä teoissa on määritelmällisesti kyse raiskauksesta. Haluamme myös tuoda esiin, että perusteluissa käytetty ilmaus "laitoshoidokki" on sävyltään kohdetta loukkaava, eikä sellaista kieltä tule lainsäätäjän käyttää.

Puollamme sitä, että raiskauksen kohdistuminen alle 18-vuotiaaseen henkilöön lisättäisiin rikoslain 20 luvun 2 §:ään niiden kvalifiointiperusteiden joukkoon, jotka tekevät teon törkeäksi raiskaukseksi. Esitämme kuitenkin, että törkeän raiskauksen kvalifiointiperusteisiin tulisi lisätä alle 18-vuoden iän lisäksi "haavoittuvaan ryhmään kuuluminen" (spesifioiden mm. vammaisuus, vanhuus, luottamussuhteen pettäminen).

Puollamme esitystä, että sukupuoliyhteyden määritelmää laajennettaisiin ruumiiseen tunkeutumisen osalta (sisältäen esineellä tai muulla ruumiinosalla kuin peniksellä tunkeutumisen).

Puollamme seksuaalirikosten laajempaa ulottamista virallisen syytteen alaisiksi ja sitä, että asianomistajan nk. vakaa tahto ei enää estä syytteen nostamista raiskauksesta.

Suostumus raiskauksen kriteerinä

Naisjärjestöjen vahva kanta on, että seksuaalirikosten tunnusmerkistö tulee muuttaa niin, että ilman suostumusta tapahtunut yhdyntä tai muu vastaava ruumiiseen tunkeutuminen on aina raiskaus ja raiskaus on määritelmällisesti seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus. Nykyisessä lainsäädännössä raiskauksen keskeinen tunnusmerkki on teon yhteydessä käytetty väkivalta. Käytännössä teko määritellään raiskaukseksi vain, mikäli sen yhteydessä on käytetty väkivaltaa tai sen uhkaa. Lainsäädännön tulee viestiä, että ihmisoikeusnäkökulmasta raiskaus on itsessään väkivaltaa. Suostumuksen puutetta raiskauksen kriteerinä on pidetty esillä mm. UPR-prosessissa ja Istanbulin sopimuksessa, jota Suomi on juuri ryhtymässä ratifioimaan. Näkemyksemme mukaan nyt ehdotettu suostumuksen kriteerin edelleen pois jättäminen lainkohdasta ei ole linjassa Istanbulin sopimuksen velvoitteen kanssa.

Pidämme erittäin problemaattisen perustelujen kohtaa, missä suostumuksen kriteeriä torjutaan puhuen siitä "elämälle vieraana" ajatuksena:

"Myös suostumuksen todistusoikeudelliseen merkitykseen liittyy se, että seksuaaliseen kanssakäymiseen johtavissa tilanteissa ei aina nimenomaisesti selvitetä kumppanin suostumusta toimintaan eikä suostumusta myöskään nimenomaisesti ilmaista. Tämä koskee myös tilanteita, joissa kanssakäyminen tapahtuu vapaaehtoisesti ja molempien osapuolten vapaasta tahdosta. Lainsäädännön rakentamista nimenomaisesti annetulle suostumukselle voidaan pitää elämälle vieraana."(s.45)

Seksuaaliseen positiiviseen kanssakäymiseen kuuluu keskeisesti vastavuoroinen vuorovaikutus, jossa vapaaehtoisuudesta on täysin mahdollista vakuuttua normaalin inhimillisen vuorovaikutuksen keinoin. Toki suostumuksen ilmaisua tapauskohtaisesti jouduttaisiin pohtimaan oikeusistuimessa, mutta se on seikka, jota jo nyt joudutaan arvioimaan pakottamisen kohdalla tapauskohtaisesti.

Naisjärjestöjen näkemys on, että juuri seksuaalirikoksissa teosten rangaistavuus on merkittävä normatiivinen työkalu, jolla vaikutetaan yleisellä tasolla k.o. rikollisuuden määrään. Seksuaalirikokset eivät ole satunnaisia yksilöiden tekoja vaan ne ovat myös ilmiönä yhteydessä yhteiskunnassa vallitsevaan ilmapiiriin ja sukupuolten asemaan. Normatiivisen säätelyn tarve on suuri myös siksi, että raiskaus on ainutlaatuinen rikos kohdistuessaan vaurioittavasti uhrin henkilökohtaisimpaan alueeseen, seksuaalisuuteen. Suostumus raiskauksen kriteerinä (fyysisen väkivallan painotuksen sijaan) antaa selvän yhteiskunnallisen viestin siitä, että seksuaalisessa väkivallassa ja raiskauksessa on kyse yksilön seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksesta.

NYTKIS ry pitää ehdottoman välttämättömänä, että lainmuutosten yhteydessä tarkastellaan myös raiskausrikosten vakavia ja erityisiä seurauksia yksilölle. Lainsäädäntöä uudistettaessa tulee siksi kuulla laajasti traumatisoitumisen ja seksuaalisen väkivallan uhrien auttamisen asiantuntijoita.

Samassa yhteydessä haluamme muistuttaa, seksuaalisen väkivallan uhrien auttaisjärjestelmä on Suomessa erittäin puuttellinen erityisosaamisen keskittyessä vain muutamalle paikkakunnalle. Myös seksuaalisen väkivallan ilmoittamiskynnys on Suomessa erittäin korkea, mikä liittynee eri tutkimuksissa esiin nousseeseen seksuaalisen väkivallan uhrien epäluottamukseen viranomaisia ja oikeusistuimia kohtaan. On selvää, että viranomaiset tarvitsisivat lisäkoulutusta uhrien kohtaamiseen.

Seksuaalinen häirintä

Seksuaalisen häirinnän kriminalisointi rikoslaissa on kannatettava uudistus. Naisjärjestöt ovat jo pitkään vaatineet sitä, koska nyt seksuaalista häirintää koskevaa lainsäädäntöä koskee vain työpaikkoja ja oppilaitoksia (tasa-arvolaki). HE:n luonnoksen perusteluissa tuodaan esiin lainsäädännön normatiivinen vaikutus seksuaalisen häirinnän kohdalla, mikä vastaa myös naisjärjestöjen kantaa. Lisäksi Istanbulin sopimuksen edellyttämä seksuaalisen häirinnän rangaistavuus ei täyty nykylainsäädännöllä, joka koskee vain kapeaa elämänosaa.

Nytkisin näkemyksen mukaan verbaalinen tai kuvallinen häirintä olisi perusteltua tulla rangaistavaksi nimenomaan tässä lainkohdassa, sillä se selkeyttäisi tilannetta merkittäväksi.

Seksuaalisen häirinnän kohdalla perusteluissa mainitaan, että seksuaalisen häirinnän tavoitteena on seksuaalinen kiihotus tai tyydytys. On huomautettava, että laaja kansainvälinen tutkimuskirjallisuus osoittaa, että seksuaalista häirintää käytetään usein myös vallankäytön välineenä ja/tai kohteen häpäisemiseksi, jolloin intentio ei välttämättä ensisijaisesti kytkeydy tekijän tavoittelemaan seksuaaliseen mielihyvään.

Nyt rangaistukseksi seksuaalisesta häirinnästä on ehdotettu vain sakkoja. Tekoja voi kuitenkin olla hyvin erilaisia ja kestoltaan eripituisia, siksi myös vankeusrangaistuksen mahdollisuus, maks. 6kk, pitäisi olla esillä.

Jää epäselväksi, miksei luonnoksessa hallituksen esitykseksi ole tukeuduttu seksuaalisen häirinnän määritelmään tasa-arvolaissa, mihin liittyen kuitenkin on jo oikeuskäytäntöä. Seksuaalisella häirinnällä on tasa-arvolaissa määritelty tarkoitettavan "sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri." Nyt esitetty määritelmä 5 a § kuuluu: "Joka koskettelemalla tai muulla siihen vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla tekee toiselle teon, joka on loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei muualla teoksesta säädetä rangaistusta, seksuaalisesta häirinnästä sakkoon." Uusi määritelmä on äärimmäisen yleisluontoinen ja lainkohdan soveltamisesta tulisi tällaisena erittäin haastavaa. Epämääräisyydessään myös sen normatiivinen ja ennaltaehkäisevä vaikutus jäisi toteutumatta täysimääräisesti. Jo nyt julkisuudessa on keskusteltu siitä, halutaanko uudella säädöksellä alastonuinti kieltää koko maassa. On todennäköistä, että mitä epäspesifimmin seksuaalista häirintää määritellään, sen epäselvemmin se ymmärretään tavallisten kansalaisten keskuudessa. Se paitsi vaikeuttaa ennaltaehkäisyä, estää myös uhreja tunnistamasta omia oikeuksiaan.

Pidämme problemaattisena perusteluissa käytyä pohdintaa vakinaisen parisuhteen mahdollisesta rajaamisesta ulos kiellosta, vaikkei se olekaan yltänyt lakitekstin luonnoksen puolelle. Yksityisen ja julkisen sfäärin erottaminen väkivaltarikoksissa (parisuhdeväkivalta, raiskaus avioliitossa) on jo pitkään ollut ihmisoikeusnäkökulmaisen kritiikin kohteena ja siitä on rikoslakia muuttamalla pyritty johdonmukaisesti ulos vuosikymmenien ajan. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei voi olla pienempi tuttujen kuin tuntemattomien välillä. Esitetty pohdinta tuntemattoman harjoittaman häirinnän suuremmasta loukkaavuudesta ei ole linjassa seksuaalista väkivaltaa (jonka jatkumoon seksuaalinen härintäkin lukeutuu) auttavien tahojen kerryttämästä tiedosta, jonka mukaan juuri läheisissä suhteissa loukkaavuus ja haavoittavuus on suurempaa.

Helsingissä 18.9.2013
NYTKIS ry:n puolesta
Johanna Pakkanen
pääsihteeri

Siirry sivun alkuun